Kävin lokakuussa ravintolassa, jossa tilaukseni otti vastaan kone. En pannut asiaa lainkaan pahakseni. Kaikkea en silti ole valmis digitalisoimaan. Paine siihen on kuitenkin suuri - digitalisaation ilosanomaa toitotetaan joka tuutista.
Digilehteen siirryin pitkin hampain vuosi sitten ja paperikalenterista luovuin oikeastaan vasta tänä syksynä. En tilaa vaatteita netistä (koska pelkään, etteivät ne istuisi) enkä käytä itsepalvelukassoja (harjoittelun puutetta). Omenahotellin itsepalvelu sen sijaan sopii minulle. Lapset toivat viime viikolla kotiin lukulaitteen, mutta itse aion pitää perinteisestä kirjasta kiinni kynsin ja hampain. Siinä on sitä jotakin. Niin tosin sanoin ennen myös paperihesarista ja paperikalenterista, jonka listoihini olin koukussa. Ymmärrän, että arkiset valintani ovat muutoksen ytimessä. Sinäkin mietit näitä kysymyksiä. Jos tämä on vaikeaa nelikymppiselle digimarkkinointikonsultille, millaista muutos on viiskymppiselle baarimikolle ja pankkivirkailijalle?...