Tiedättekö sen homman, että vätystetään tumput suorina ja odotetaan, että joku toinen tekee? Sen, että voisi tarttua tilanteeseen ja korjata kurssia, mutta computer says no? Tai että luvataan tehdä, mutta mitään ei eräpäivään mennessä tapahdu ja lopulta syyllinen löytyy tietenkin naapurihuoneesta - syyllinen, sehän se nyt on pakko löytää!
Duunissa tuo syyllinen on yleensä myynti, ja kun myynniltä kysytään, suurin syntinen on toteutus. Markkinointi on aina hyvä perusmokaaja kaikkeen, ja nehän nyt muutenkin vain käyttävät meidän loputkin rahat.
Ennustajat ovat tinoistaan lukeneet, että vuonna 2016 työntekijälähettilyys nousee arvoon arvaamattomaan. Siis se, että kuka tahansa omasta tai pahimmillaan esimiehensä halusta, aktivoituu somessa ja kertoo seuraajilleen oman yrityksensä, alansa tai vaikka työpäivänsä kuulumiset hyvässä yya-hengessä. Tämä oikein tehtynä on huippujuttu viestinnällisesti ja myynnillisesti.
Kun työntekijälähettilyys avaa kaikille yrityssomen ovet, ei kukaan täyspäinen kehtaa enää sanoa kahta perusällöttävää asiaa 1: Minulla ei ole oikeastaan mitään tekemistä myynnin kanssa (koska on) tai 2: Myynti ei osaa myydä (koska olet itse osa sitä ja voit nyt näyttää, miten oikeasti myydään).
Työntekijälähettilyys on myös keino auttaa myynnissä ja tehdä työtä uudella tavalla, aktiivisemmin ja henkilökohtaisemmin. Se on keino, jonka avulla voi näyttää seisovansa työpaikkansa arvojen takana ja haluavansa olla osa omien asiakkaidensa maailmaa. Nyt ihan viimeistään jokainen on enemmän tai vähemmän aktiivinen osa myyntiä, ja sen vuoksi voikin tästä lähtien vaikka solvata itseään avainasiakaspäällikön sijaan.
Jokainen lähettiläs valitsee omimmat kanavansa, kirjoittaa työnantajan vinkittämistä aiheista tai keksii ne oma-aloitteisesti ja siten, että kaikesta kuluu oma halu ja innostus. Jokaisen pitää kyetä seisomaan oman yrityksensä palveluiden ja tuotteiden takana, sillä vain näin saadaan aito työfiilis ja tässä tapauksessa aito postaus.
Esimiesten pitää antaa vapaus ja vastuu sekä näyttää some-mallia ihan jo oman uskottavuudenkin vuoksi. Yrityksestä pitää voida olla ylpeä ja yrityksen pitää voida iloita työntekijöidensä myyntityöstä ja uudenlaisesta viestinnällisestä aktivismista. Ketään ei saa pakottaa lähettilyyteen, se rikkoo periaatteita ja näkyy karuina postauksina. Pilkkuvirheistä ei saisi olla, monen mielestä kirjoittaminen on tarpeeksi vaikeaa ilman possessiivisuffiksejakin. Annetaan mennä, ei tässä Pulizeria olla jaagaamassa.
Voisiko 2016 olla vuosi, jolloin tumput suorina seisomisen, syyllisten etsinnän ja osastorajat ylittävän ylimielisen tuhahtelun sijaan kannustettaisi, tehtäisi yhdessä ja toivottaisi, että käänne parempaan on tulossa - ehkä jopa saataisi se käänne aikaan yhdessä?
Kirjoittaja Nina Kouki on Pro Growthin projektipäällikkö.
 |
Lataa Myynnin esteet -tutkimus 2015 |
